Analyysi Nathalie Djurbergin ja Hans Bergin teoksesta Iglu

Käytiin koulun kanssa Helsingissä viime torstaina katsomassa taidetta. Meidän kakkosvuotisten piti kirjoittaa yhdestä näyttelystä tai teoksesta essee. Mä tein Nathalie Djurberin ja Hans Bergin näyttelyn yhdestä teoksesta. Näyttely oli Taidehallissa ja oli aivan mieletön. Näyttely taisi olla 10.11 asti siellä. Animaatioita ja hienoa musiikkia. Kantsii käydä kattoo.

Nathalie Djurberg ja Hans Berg: Iglu                                                           Ruut Luoto

Iglu on Nathalie Djurbergin on  yksikanavainen stop-motion animaatio, jossa värikkäät jäätelötikut sulavat ja katkeilevat. Hans Bergin säveltämä musiikki vaha-animaatioon tuo mieleen kolkkoa talven tunnelmaa ja leikkisyyttä. Teos on installoitu pakastearkun sisään, jota katsotaan ylhäältäpäin. Pakastimen sisällä olevat kaiuttimet ja näyttö tekevät katsomiskokemuksesta intiimin, mutta samalla yhteisöllisen katsojien ollessa liki toisiaan nähdäkseen teoksen. Oletan että teoksen nimi, Iglu, viittaa osittain tähän veistosmaiseen  installointiin ja siihen, miten ihmiset katsovat lähellä toisiaan työtä.

Toisin kuin Nathalie Djurbergin muut teokset, Iglu ei ole samalla tavalla groteski ja inhontunteita herättäviä. Teoksessa on silti Djurbegin tuotannossa tuttua valheellista naiiviutta, mutta se on vapaammin tulkitsettavissa. Työ myös kaunis ja eheä, koska se on sidoksissa installoituun tilaan ja esitetään loopilla.

Liitän teoksessa sulavat jäätelöt hetkessä elämiseen. Jäätelöt sulavat lämmöstä riippumatta ja ovat sidoksissa iglumaiseen pakastearkkuun. Tulkitsen että teoksen allegoria on se, että emme pysty esimerkiksi vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti ympäristöömme, ja tekijöihin jotka saavat meidät ”katkeamaan ja sulamaan”.  Ilmastonmuutos ja luonnonilmiöt ovat juuri tällaisia asioita. Mutta loppu peleissä eroosio ja muutos on harmoonista ja kaunista. Muutos on ainut asia mikä on pysyvää.