Tamkin kuvataiteen koulutusohjelma meinataan lopettaa

 Budjettia on pienennetty 15%, ja nyt on ehdotuttu Tamkin hallituksen sisällä päätöstä lopettaa kuvataiteen koulutusohjelma. 2013 -aloittava vuosikurssi, olisi siis viimeinen joka valmistuisi Tamkista. Samoin ensihoito ja labratyö on lopetus uhan alla. Tämä on kamalaa.

 Puhun nyt omasta kokemuksesta; kyse on ensimmäisestä koulusta, jossa olen ollut kuin kotonani. Kuulun joukkoon, uskallan olla yhtä temperamenttinen kun olen, inspiroidun ja haluan mennä kouluun jopa vapaa-aikanani ja tehdä juttuja. Olen saanut luokan verran hienoja uusia ystäviä, olen janonut tietoa, mokannut, oppinut siitä ja saanut rakentavaa kritiikkiä. Samalla olen löytänyt "omia juttujani" taiteessa.

 Surettaa, kun tällainen tilaisuus, menee monelta muulta ihmiseltä. Menetetään tilaisuus ihmisilta elää niiden unelmaa. Minulle tämä on ollut unelma jo lapsesta, ei ehkä käydä koulua Tamkissa, mutta tehdä taidetta suopeassa ympäristössä, ja ehkä jonakin päivänä annetuilla "työkaluilla" ammattilaisena. Olen sataprosenttisen varma, että nämä työkalut tulen saamaan kuvataiteen koulutusohjelmasta.

Tämän vuoden lopputyönäyttelyn sloganina oli "Ilman taidetta ei voi elää", jonka allekirjoitan. Ehkä kaikki ihmiset eivät pala tekemään taidetta, mutta visuaalinen katsominen kuuluu ihmiselle. Nykytaide on muutakin kuin pelkkää abstrakteja mustia neliöitä valkoisella kankaalla. Se voi olla myös yhteisöllistä tekemistä tai kommentoiva performanssi. Taide ei ole, eikä se saisi olla, vain "taidepiirin juttu", vaan myös muita ihmisiä lähestyvä ja helposti samaistuttavaa. Myös sellaista taidetta Tampereella on tehty. Tampereen Ammattikorkeakoulusta on lähtöisin taidetta, jolla on vaikutettu ihmisiin.
Annan muutaman esimerkin:

Kulttuurihanke Pää Edellä, oli yhteistyö Tampereen Ammattikorkeakoulun, Teatteri Siperian ja Tampereen yhteiskoulun lukion kanssa  keväällä 2010. Pyynikin uimahalliin valmistettiin ajankohtainen näytelmä nuorten pahoinvoinnista, ja sen yhteyteen tehtiin näyttely uimahallin pukuhuone -tiloihin samalla teemalla. Taidetta oli pukuhuoneiden saunoista aina säilytyskaappeihin, ja tekotapoja oli ihan veistoksista, installaatioihin ja videotaiteeseen. Katsojia oli 4500.

Y-festivaali oli viime vuoden syksyllä järjestetty poikkitaiteellinen kaupunkifestivaali Tampereen Näsilinnassa. Teemana oli Y-sukupolven, eli 80 -luvun lopulla ja 90- alussa syntyneiden tekemä taide. Festivaaleilla oli teatteria, runonlausuntaa, konsertteja, paneelikeskusteluja ja taidenäyttely. Näsilinnan puolesta sai myös laittaa nimen addressiin, ja tapahtuman onnistumisen ja näkyvyyden ansiosta, tänä syksynä 2013, rakennusta aletaan kunnostaa. Tapahtuma keräsi kävijöitä 3500.

Ensi viikonloppuna 3-5.5.2013 järjestetään ihmiskaupan vastainen taidetapahtuma Näsilinnassa. Kuka välittää? -tapahtuma on yhteistyö projekti  jossa on mukana mm. TAMK, Silta-Valmennusyhdistys ry, Messin paja, Uusi verso, Suomen lähetysseura ja Tampereen normaalikoulu. Tapahtuma ohjelma sisältää musiikkia, monologin, tanssiryhmän ja taidenäyttelyn. Koulustamme on tulossa Näsilinnaan teoksia ja työvoimaa.

***

Tällainen koulutus meinataan lopettaa? Koulutus joka tarjoaa Tampereen vuoteen tapahtumia, tunnelmaa, yhteistyötä ja eritoten taidetta. Meidän koulu ei ole mikään suljettu ympyrä Finlayson sydämessä, meidän koulumme, koulutusohjelmamme, ovat verisuonet jotka puikkelehtivat Tampereen kaupunki kuvaan, jos millä tavalla: Vuodentaiteilijana, sähkökaappitaiteella, desingtorilla ja erilaisilla tapahtumilla!

Älkää kuvitelko, että tätä ei purematta niellä! Kuvataiteen puolesta.

- Ruut Luoto

Tsekki-maan taidetta, omia ja muita

Eilen Prahassa pörräiltyä tuli eksyttyä muutamaan galleriaan. Harmi kun mitää statementteja ei päässy lukee kielimuurin takia, mutta imin sitten sitäkin enemmän itteeni visuaalista matskuu, ja niinhän se pitää mennäkin.
Tässä muutamasta tsekkiläistaitelijasta.



Jan Kanyza

Nekde v Provence, akryyli, 2012

Co bylo včera už se neopakuje, akryyli, 2012

Nejsem nikdy sám e svou samotou, akryyli, 2008

Jánuš Kubíček

Max Švabinský

***

Jotta en unohtaisi omaa vaatimatonta egoani ja sitä jatkuvaa kunnianhimoa joka sielussani palaa; tässä muutama oma tuotos. Muste on edelleen tärkeä osa töissäni.

Sikanainen, muste ja akryyli, 2013 (työ on tehty vielä suomessa)

Kukkaistyttö (työnimi), muste ja akryyli, 2013

Puputyttö, akverelli ja muste, 2013

Maaninen maalari

Käperryn itseeni ja kuuntelen hiljaisuutta. Sitä ajattomuutta, mikä hiipii piirustusluokkaan vasta iltaisin, kun päivän levottomuus on laantunut. Silloin sitä istuu luokan hiilisellä lattialla inspiroituen omista ajatuksista; sellaisista joita ei kuule hektisessa dialogissa ja touhun tiimellyksessä. Silloin rakastan olla taiteilija.

Zen Café laulaa kappaleessa Nainen vailla historiaa seuraavasti:
“Onko sulla haavepaikkoja, joihin menet aina öisin, jos et muuten unta saa?” Minun haavepaikkani ovat välttämättömiä henkireikiä pysyäkseni tällaisena ihmisenä joksi olen tullut. Se että pystyn näiden ajatuksieni avulla inspiroitua ja tuottamaan taidetta on lahja. Ammentaessani teoksiani vahvoista mielikuvista ja tuntemuksista, on vaikea käsitellä kritiikkiä. Asiat kuitenkin ovat oman pääni tuotosta, ja kysehän on töitteni arvostelusta, eikä maailmankuvani, tai visuaalisen kokemukseni.

 Aina en kuitenkaan oksenna töitäni paperille suoraan aivoituksistani. Taustalla voi olla myös paljon sentimentaalisuutta, vastavoimaa ja ihan rationaalista ja tietoista työskentelyä (tämä viimeinen tapahtuu yleensä deadlinen ollessa lähellä).

Sen arvoinen –teossarja purkatui sen sijaan mielikuvista. Maalatessa kuulin avunhuudot ja ihmisten tuskan pääni sisällä. Hahmojeni “luojana”, tunsin vallan olevan käsissäni. Koin jonkinlaista vallankahvan rooliin asettumista. Sellaista julmaa pahuutta, joka ei kuitenkaan ota vastuuta, vaan siirtää sitä seuraavalle, yhä korkeammalle taholle.

On hienoa huomata, että olen palannut samaan tuotteliaisuuden ja luovuuden pisteeseen jona oli 10 -vuotias. Rajaa ei ole, ja pystyn tekemään ihan mitä vain. Tällaista on ehkä olla nuori?

Taustalla aurinko joka ei tullutkaan

En ole valokuvaaja, mutta menimme kuitenkin ystäväni Miran kanssa, kuvamaan lauantai aamuna auringon nousua. Aurinko ei nouusutkaan, mutta meillä oli hiukan rekvisiitta mukana. Mikään ei ole kuitenkaan hauskempaa kun amatööreillä ystävän kanssa, ja oppia samalla. Muutama kuva  sitten onnistuikin! Tässä vähän satoa: Ethän kopioi ilman lupaa kiitos! / Please don't copy without the permission! 

Taidevalokuvaaja jalkeilla 06:00

Myin muuten aiemmassa postauksessa olevan maalauksen!

This guy is haunting me..

Martti sai verrattuna vanhaan ihan uuden lookin. Nyt se jo näyttää jonkin verran itseltään.

Ehkä se on vielä piirun verran liian vihree suhteessa takkiin, mutta en haluaisi ylityöstää sitä.

BÖÖ!

Himona, väsynä ja Marttina

 

Oli miten oli, lähden nyt leipomaan! Pakko, koska neljän vuoden päästä ne omatkin lopputyönäyttely ja avajaiset odottaa, jos onni suo. Tota sarjista maalaillessani, sain samalla valmiiksi Martille uudet kasvot!! Oon rämpiny niitten kaa koko päivän, niin ah tätä tyytyvaisyyden tunnetta! Seuraavaksi sitten valot varjot ja suu, joka on nyt tosta kuvakulmasta vinossa.... Huh huh.
Illalla voisin sitten rämpiä Manaajan -loppuun. Sain Tanelilta sen joululahjaksi!
Sain muuten tänään pomolta tietää, että työt jatkuu ensi syksynä Työviksellä, ainakin näillä puheilla. Enkä kyllä valita ollenkaa. Teatteri on hyvää täytettä kulttuurinälkään.
Huomenna sitten samaisessa paikassa Mysteerio Buffo! Toivottavasti sinne on vielä lippuja!

Teoksia keväältä 2013

Dokumentotoin koulussa muutamia viime aikaisia töitäni. Niitä on kyllä sen verran paljon että tässä vain osa. Ethän kopioi ilman lupaa kiitos! / Please don't copy without the permission!

Martti öljy MDF -levylle, 2013 (kesken)

 Martti (yksityiskohta teoksesta)

***

Vanki muste, kahvi ja akryyli akvarellipaperille, "Ihmisoikeus" -sarjasta (työnimi), 2013

 Rampa muste, kahvi ja akryyli akvarellipaperille, "Ihmisoikeus" -sarjasta (työnimi), 2013

 

Kuollut vauva / Masentunut äiti muste, kahvi ja akryyli akvarellipaperille, "Ihmisoikeus" -sarjasta (työnimi), 2013

 

 Hirtto muste, kahvi ja akryyli akvarellipaperille, "Ihmisoikeus" -sarjasta (työnimi), 2013

HUOM! "Ihmisoikeus" -teossarja, ei viittaa siihen, olisin masentunut tai tekisin huvikseni tällaisia kuvia. Taustalla on myös aiheeseen liittyeen inhorealismi, historian tutkiminen, ja joidenkin maiden "arkipäiväinen" näky.