#1 Post in English

This is historical moment. I have never written my blog in English. Not sure how this goes either.. Anyway. I've been finally doing some stuff. Here's there  the results:

The newest pictures are the same series as these: 1   2   3

Old-fashioned acryl, coffee and ink

Plug-in acryl and ink

Ben (our new volunteer)

 This was my basic idea, which came up to my mind couple of weeks ago.

I'm planning to paint something more today. I just bought more watercolor paper and I have good mood on.

Thanks for interesting enviroment and the latest album of Daft Punk

Mielessä matkustan ajassa taaksepäin

Minun päähän on pinttinyt vuosien aikana muutama kaunis unelma ja haavekuva paikoista, jotka haluaisin kokea. Yleensä kuvia ovat värittäneet kirjat ja elokuvat. Valitettavasti näihin paikkoihin on mahdotonta enää päästä, mutta koetan nyt sanoiksi pukea, että mikä mua, viehättää ja inspiroi ja miksi.

Minulla on aina unelma ollut päästä Venäjälle. Siihen 1800 -aikoihin, sinne puoleen väliin, kun ihmisissä alkoi kyteä vallankumous aate, mutta hovi oli vielä olemassa. Haluaisin nähdän sen teatteriväen, vossikat ja upeat puvut joita ihmisillä oli. Arkkitehtuurin, baletin ja, jotenkin myös sen ihmisten eriarvoisen kurjuuden joka johtui sääty-yhteiskunnasta, joka jatkui Venäjällä aika myöhään. Myös euroopassa nämä samat teemat minua houkuttaa, mutta jotenkin kaikkien kirjallisuuden helmien vuoksi, kuten rakkaan Nikolai Gogolin takia haluaisin kohdata nämä kuvaukset Venäjällä.

Keski-Euroopassa taas haluaisin nähdä teollisuuden tulemisen. Sen kun ihmiset ovat innoissaan kehityksestä, ja kaikesta tehtaan hienouksista. Haluaisin kyllä nähdä nämä asiat myös Tampereella. Euroopassa teollisuuden kehityttyä, synty myös upeita taidemuotoja. Kokeiluhenkeä ja kansainvälisten suhteiden lisääntymistä. Myös se että ihmiset ammentavat muista maista taidetta on kiinnostavaa. Olisi niin hienoa nähdä Montmartre täydessä arjen tohinassa. Samalla kahvikupposella suuria taiteilijoita ja näyttelijöitä. Ilmapiirissä on kuhinaa ja jännitystä tulevaisuudesta. Tunnelmass on myös sodan vire..

En voi jättää mainitsematta haavekuvistani Egyptin kultakautta ja tuhoa. Mika Waltari on kuvannut asiaa niin upeasti, että se piirtyy väkisin mieleen. Kaikki upeat vuosikausien ajan rakennetut patsaat loistossaan. Erilaiset ammatit, jotka keskittyvät valtakunnon ylläpitoon (kuten kirjurit ja ylipapit). Kaikki se muoti ja asiat joita ihmiset pitävät kauniina. Kaikki se jumalten määrä. Ja Niili. Upeana polttavassa auringossa.

Käsitys Amerikasta on värittynyt osaksi historian takaa ja Tuulen Viemäästä. Se minua jotenkin kiinnostaa myös. Rautateiden valmistus ja uusimaa. Saluunat joissa on omat pianistinsa ja tansijatteret can-can mekoissaan. Kultakuume ja intiaanit. En halua nyt miettiä kaikkea vääryyksiä jota tuohon historiaan kuuluu alkuperäisasukkaiden osalta. Tietäähän sen jok'ikinen

Amerikka myöhemmin sanotaanko siinä 1900 -alussa kiinnostaa musiikin suhteen. Jazzin ja Bluessin synty. Kantri. Gospel ja Elvis. En nyt osaa sanoa mikä siinä on niin coolia.
Sitten 50 -luku, ulkoilma leffateatterit. drive-in rullaluistin burgeripaikat ja Fluxus taiteen osin. Voi haluisin niin nähä New Yorkin kadut silloin.

Haluaisin myös palata ajassa 1990 -luvulle Itä-Suomeen. Omaan kyläpahaseeni. Ostamaan karkkia lähikaupasta. Mennä uimaan, joka päivä. Juoksennella metsissä. Laulaa koko ajan. Rakentaa suuren suurta kaupunkia lentopallokentän hiekkaan. Olla tietämättä pahoja sanoja ja ilkeitä asioita. Kiivetä pihkaiseen pihakuuseen. Istua rantakivellä ja katsoa horisonttiin, ja kuvitella millaista on asua kaupungissa. Tuijottaa metsänvihreyttä ja vapautta silmän kantamattomiin. Katsella tähtiä lumipenkasta johon on kaatunut luistimilla. Olla pieni ja mahtua joka paikkaan. Olla ilman velvotteita.

Museokäynti ja saalis

Kävin katsomassa eilen vähän taidetta Prahan modernin taiteen museossa. Mieleeni jäi Fluxuselle omistettu nurkkaus, sen kaikkine kummallisine tilpehööreineen. Siitä ei valitettavasti kuvia. Menkää itte kattoon.

Museo oli 5 kerroksinen, ja ehdin katsomaan kahdes tunnissa 2 ja puol kerrosta. Tässä hiukan saldoa:

Narodni Galerie v Praze

Emil Orlik - Model

Francisco Borés - Spain

Georg Groz -Circus

Loir Luigi - Underground Railway

Max Oppeheimer - Operation

Pavel Brázda - Father's Potrait

Yksityiskohta teoksesta Guardian Angel

Pavel Brázda - Guardian Angel

Renato Guttuso - News

Tadeusz Kantorin teos, en kirjoittanut nimeä valitettavasti ylös

Yksityiskohta teoksesta Sosicial Situation

Tony Gragg - Social Situation

Toyen - Potato Theatre

Wolf Vostellin perfomanssista, en tämänkään nimeä muistanut kirjoittaa ylös

Viimeisin työni modernia alemmuustilaa

Nyt kun en oo tehny näitä "Modernin ihmisen alemmuustiloja" niin tää on muuttunu vähän kerronnallisemmaksi. Ehkä graaffikkamaineen vivahde häviää ja muuttuu kuvitusmaiseksi? Saattoi toi Anifilm 04 -vaikuttaa vähän tähän tyylimuutokseen. No mistäs minä tiedän. Tiedän ainakin viel pari jotka teen tällä tekniikalla. Jos vaikka pääsis jonnekin niitä näytteleekin.
 Tänne tuli pari lavastuksen opiskelijaa Taikista nytte ja tuntuu kivalta puhuu suomee, ja saada jotain aikaiseksikin. Me maalattiin tossa eilen melki kokonaan alakerran yks käytävä. Vielä toinen kerros ja kaks huonetta niin me ollaan jossakin vaiheessa täällä. Nyt on enää 12 päivää avajaisiin.

Kolmannen maailman ongelmia, muste ja vesiväri, 2013

Tamkin kuvataiteen koulutusohjelma meinataan lopettaa

 Budjettia on pienennetty 15%, ja nyt on ehdotuttu Tamkin hallituksen sisällä päätöstä lopettaa kuvataiteen koulutusohjelma. 2013 -aloittava vuosikurssi, olisi siis viimeinen joka valmistuisi Tamkista. Samoin ensihoito ja labratyö on lopetus uhan alla. Tämä on kamalaa.

 Puhun nyt omasta kokemuksesta; kyse on ensimmäisestä koulusta, jossa olen ollut kuin kotonani. Kuulun joukkoon, uskallan olla yhtä temperamenttinen kun olen, inspiroidun ja haluan mennä kouluun jopa vapaa-aikanani ja tehdä juttuja. Olen saanut luokan verran hienoja uusia ystäviä, olen janonut tietoa, mokannut, oppinut siitä ja saanut rakentavaa kritiikkiä. Samalla olen löytänyt "omia juttujani" taiteessa.

 Surettaa, kun tällainen tilaisuus, menee monelta muulta ihmiseltä. Menetetään tilaisuus ihmisilta elää niiden unelmaa. Minulle tämä on ollut unelma jo lapsesta, ei ehkä käydä koulua Tamkissa, mutta tehdä taidetta suopeassa ympäristössä, ja ehkä jonakin päivänä annetuilla "työkaluilla" ammattilaisena. Olen sataprosenttisen varma, että nämä työkalut tulen saamaan kuvataiteen koulutusohjelmasta.

Tämän vuoden lopputyönäyttelyn sloganina oli "Ilman taidetta ei voi elää", jonka allekirjoitan. Ehkä kaikki ihmiset eivät pala tekemään taidetta, mutta visuaalinen katsominen kuuluu ihmiselle. Nykytaide on muutakin kuin pelkkää abstrakteja mustia neliöitä valkoisella kankaalla. Se voi olla myös yhteisöllistä tekemistä tai kommentoiva performanssi. Taide ei ole, eikä se saisi olla, vain "taidepiirin juttu", vaan myös muita ihmisiä lähestyvä ja helposti samaistuttavaa. Myös sellaista taidetta Tampereella on tehty. Tampereen Ammattikorkeakoulusta on lähtöisin taidetta, jolla on vaikutettu ihmisiin.
Annan muutaman esimerkin:

Kulttuurihanke Pää Edellä, oli yhteistyö Tampereen Ammattikorkeakoulun, Teatteri Siperian ja Tampereen yhteiskoulun lukion kanssa  keväällä 2010. Pyynikin uimahalliin valmistettiin ajankohtainen näytelmä nuorten pahoinvoinnista, ja sen yhteyteen tehtiin näyttely uimahallin pukuhuone -tiloihin samalla teemalla. Taidetta oli pukuhuoneiden saunoista aina säilytyskaappeihin, ja tekotapoja oli ihan veistoksista, installaatioihin ja videotaiteeseen. Katsojia oli 4500.

Y-festivaali oli viime vuoden syksyllä järjestetty poikkitaiteellinen kaupunkifestivaali Tampereen Näsilinnassa. Teemana oli Y-sukupolven, eli 80 -luvun lopulla ja 90- alussa syntyneiden tekemä taide. Festivaaleilla oli teatteria, runonlausuntaa, konsertteja, paneelikeskusteluja ja taidenäyttely. Näsilinnan puolesta sai myös laittaa nimen addressiin, ja tapahtuman onnistumisen ja näkyvyyden ansiosta, tänä syksynä 2013, rakennusta aletaan kunnostaa. Tapahtuma keräsi kävijöitä 3500.

Ensi viikonloppuna 3-5.5.2013 järjestetään ihmiskaupan vastainen taidetapahtuma Näsilinnassa. Kuka välittää? -tapahtuma on yhteistyö projekti  jossa on mukana mm. TAMK, Silta-Valmennusyhdistys ry, Messin paja, Uusi verso, Suomen lähetysseura ja Tampereen normaalikoulu. Tapahtuma ohjelma sisältää musiikkia, monologin, tanssiryhmän ja taidenäyttelyn. Koulustamme on tulossa Näsilinnaan teoksia ja työvoimaa.

***

Tällainen koulutus meinataan lopettaa? Koulutus joka tarjoaa Tampereen vuoteen tapahtumia, tunnelmaa, yhteistyötä ja eritoten taidetta. Meidän koulu ei ole mikään suljettu ympyrä Finlayson sydämessä, meidän koulumme, koulutusohjelmamme, ovat verisuonet jotka puikkelehtivat Tampereen kaupunki kuvaan, jos millä tavalla: Vuodentaiteilijana, sähkökaappitaiteella, desingtorilla ja erilaisilla tapahtumilla!

Älkää kuvitelko, että tätä ei purematta niellä! Kuvataiteen puolesta.

- Ruut Luoto

Tsekki-maan taidetta, omia ja muita

Eilen Prahassa pörräiltyä tuli eksyttyä muutamaan galleriaan. Harmi kun mitää statementteja ei päässy lukee kielimuurin takia, mutta imin sitten sitäkin enemmän itteeni visuaalista matskuu, ja niinhän se pitää mennäkin.
Tässä muutamasta tsekkiläistaitelijasta.



Jan Kanyza

Nekde v Provence, akryyli, 2012

Co bylo včera už se neopakuje, akryyli, 2012

Nejsem nikdy sám e svou samotou, akryyli, 2008

Jánuš Kubíček

Max Švabinský

***

Jotta en unohtaisi omaa vaatimatonta egoani ja sitä jatkuvaa kunnianhimoa joka sielussani palaa; tässä muutama oma tuotos. Muste on edelleen tärkeä osa töissäni.

Sikanainen, muste ja akryyli, 2013 (työ on tehty vielä suomessa)

Kukkaistyttö (työnimi), muste ja akryyli, 2013

Puputyttö, akverelli ja muste, 2013

Maaninen maalari

Käperryn itseeni ja kuuntelen hiljaisuutta. Sitä ajattomuutta, mikä hiipii piirustusluokkaan vasta iltaisin, kun päivän levottomuus on laantunut. Silloin sitä istuu luokan hiilisellä lattialla inspiroituen omista ajatuksista; sellaisista joita ei kuule hektisessa dialogissa ja touhun tiimellyksessä. Silloin rakastan olla taiteilija.

Zen Café laulaa kappaleessa Nainen vailla historiaa seuraavasti:
“Onko sulla haavepaikkoja, joihin menet aina öisin, jos et muuten unta saa?” Minun haavepaikkani ovat välttämättömiä henkireikiä pysyäkseni tällaisena ihmisenä joksi olen tullut. Se että pystyn näiden ajatuksieni avulla inspiroitua ja tuottamaan taidetta on lahja. Ammentaessani teoksiani vahvoista mielikuvista ja tuntemuksista, on vaikea käsitellä kritiikkiä. Asiat kuitenkin ovat oman pääni tuotosta, ja kysehän on töitteni arvostelusta, eikä maailmankuvani, tai visuaalisen kokemukseni.

 Aina en kuitenkaan oksenna töitäni paperille suoraan aivoituksistani. Taustalla voi olla myös paljon sentimentaalisuutta, vastavoimaa ja ihan rationaalista ja tietoista työskentelyä (tämä viimeinen tapahtuu yleensä deadlinen ollessa lähellä).

Sen arvoinen –teossarja purkatui sen sijaan mielikuvista. Maalatessa kuulin avunhuudot ja ihmisten tuskan pääni sisällä. Hahmojeni “luojana”, tunsin vallan olevan käsissäni. Koin jonkinlaista vallankahvan rooliin asettumista. Sellaista julmaa pahuutta, joka ei kuitenkaan ota vastuuta, vaan siirtää sitä seuraavalle, yhä korkeammalle taholle.

On hienoa huomata, että olen palannut samaan tuotteliaisuuden ja luovuuden pisteeseen jona oli 10 -vuotias. Rajaa ei ole, ja pystyn tekemään ihan mitä vain. Tällaista on ehkä olla nuori?